Milloin tavallisesta investoinnista tai T&K-hankkeesta tulee uskottava kaksikäyttöhanke?

No vastataan suoraan otsikkoon, eli silloin kun yrityksellä on suunnitteilla uusi investointi, tai vaikka kun tuotantoa pitäisi automatisoida, kapasiteettia kasvattaa, uusi laboratorio perustaa tai seuraava tuoteversio kehittää. Näitähän on.

Kun tämmöinen tilanne tulee eteen voisi olla hyödyllistä pohtia että: "voisiko tämä olla kaksikäyttöhanke?"

Joskus vastaus on nopeasti kyllä.

Joskus ei.

Aloita tarpeesta, älä rahoitusohjelmasta

Ratkaiseva ero "tavallisen" ja kaksoiskäyttöhankkeen välillä ei synny siitä, kuinka hyvin hankesuunnitelmaan osataan kirjoittaa sanoja kuten defence, turvallisuus, resilienssi tai huoltovarmuus.

Ratkaisevaa on se, muuttuuko yrityksen teknologian todellinen käyttötarkoitus tai toimituskyky hankkeen seurauksena tavalla, jolla on merkitystä myös puolustus- tai turvallisuussektorille.

Eli hyvän kaksikäyttöhankkeen rakentamisen ensimmäinen vaihe ei ole rahoitushakemuksen avaaminen.

Ensimmäinen tehtävä on tunnistaa käyttötarve.

Esimerkiksi:

Mitä puolustuksen tai turvallisuuden toimintoa pitäisi pystyä tekemään nykyistä paremmin?

Mikä siinä on teknisesti vaikeaa?

Miten yrityksen nykyinen ratkaisu vastaa ongelmaan?

Mitä ratkaisusta vielä puuttuu?

Tämä kuulostaa simppeliltä, mutta juuri tässä tehdään suuri osa hankkeen varsinaisesta ajattelutyöstä.

Esim. NATO DIANA rakentaa omat haasteensa vastaavalla logiikalla: lähtökohtana ovat NATO-maiden tunnistamat todelliset capability gapit, joihin etsitään teknisiä ratkaisuja.

Sama ajattelutapa toimii myös pienemmässä suomalaisessa yrityshankkeessa.

Esimerkiksi tavallinen tuotantoinvestointi voi näyttää aivan toiselta

Ajatellaan hetki yritystä, joka valmistaa vaativan teollisuuden komponentteja.

Yritys suunnittelee uutta tuotantolinjaa, jolla kapasiteettia kasvatetaan 50 prosenttia.

Sellaisenaan kyse on normaalista tuotannollisesta investoinnista.

Mutta jos yrityksen valmistamia komponentteja voidaan käyttää myös puolustusteollisuudessa, seuraavat kysymykset muuttavat hankkeen luonnetta:

• Vastaako uusi kapasiteetti puolustusteollisuuden tunnistettuun kysyntään?

• Tarvitaanko samalla uusia materiaaleja, laadunvarmistusta tai jäljitettävyyttä?

• Onko puolustussektorilla erilaisia toimitusvarmuus- tai turvallisuusvaatimuksia?

• Mahdollistaako investointi yrityksen liittymisen uuteen defence-toimitusketjuun?

Tällöin investoinnin ympärille saattaa muodostua paljon laajempi kehittämiskokonaisuus.

Tämä on hyvin lähellä Suomen nykyisten ReArm-hakujen logiikkaa. Niiden tavoitteena on kasvattaa tuotantokapasiteettia maanpuolustuksen tarpeisiin sekä vahvistaa yritysten kasvua, kansainvälistymistä, TKI-toimintaa ja toimituskykyä.

Sama koskee T&K-hanketta

Myös olemassa oleva tuotekehityshanke voi sisältää aidon kaksikäyttömahdollisuuden.

Yritys voi esimerkiksi kehittää:

• sensoriratkaisua teolliseen mittaamiseen,

• biosensoria ihmisen suorituskyvyn seurantaan,

• data-alustaa hajautettuun infrastruktuuriin,

• energiajärjestelmää haastaviin olosuhteisiin,

• tekoälyratkaisua poikkeamien tunnistamiseen,

• tai autonomista järjestelmää teollisiin käyttötarkoituksiin.

Jokaisessa näistä voi olla myös defence-käyttötapaus.

Silti koko olemassa olevaa T&K-projektia ei yleensä pidä nimetä uudelleen kaksikäyttöhankkeeksi.

Parempi kysymys on:

Mitä teknologiaan täytyy muuttaa, jotta se todella toimii myös toisessa käyttöympäristössä?

Puolustusympäristö voi esimerkiksi edellyttää aivan erilaista toimintavarmuutta, tiedonsiirtoa, kyberturvallisuutta, fyysistä kestävyyttä, energiankulutusta, käyttäjäkokemusta, valmistettavuutta tai järjestelmäintegraatiota.

Juuri tästä voi muodostua uusi kehityshanke.

Defence-markkina ei ole pelkkä uusi asiakassegmentti

Tämä on toinen olennainen ero.

Jos yritys sanoo vain, että “voisimme myydä samaa tuotetta myös puolustussektorille”, kyseessä ei vielä välttämättä ole kaksikäyttöön liittyvä kehityshanke.

Tuotteella voi kyllä olla uusi markkina, mutta rahoitettavan hankkeen pitäisi yleensä sisältää myös selvä muutos yrityksen kyvykkyydessä.

Mitä yrityksen pitää tehdä päästäkseen sinne?

Tarvitaanko esimerkiksi:

• uusia ominaisuuksia,

• testausta ja evaluointia,

• uusia tuotantomenetelmiä,

• sertifiointeja tai muuta vaatimustenmukaisuutta,

• tuotannon skaalaamista,

• toimitusketjun muuttamista,

• uusia kumppanuuksia,

• tai kokonaan uusi pilotointiympäristö?

Kun nämä kysymykset alkavat konkretisoitua, syntyy hankesuunnitelma.

Yksi erittäin tärkeä testi: toteutuisiko hanke muuten samalla tavalla?

Hyvä rahoitushanke muuttaa yleensä jotain.

Ilman hanketta yrityksen kehitys olisi hitaampaa, pienempää tai riskisemmin toteutettavaa.

Kaksikäyttöhankkeessa voidaan kysyä vielä tarkemmin:

Jos defence- tai turvallisuusmarkkinaa ei olisi olemassa, tekisikö yritys tämän investoinnin tai kehityshankkeen aivan samanlaisena?

Jos vastaus on kyllä, defence-ulottuvuus voi olla liian ohut.

Jos taas esimerkiksi tuotteen vaatimukset, tuotantoteknologia, testaus, mittakaava tai investoinnit muuttuvat olennaisesti uuden käyttötarkoituksen vuoksi, ollaan paljon kiinnostavammassa tilanteessa.

Myös yrityksen oma ajoitus ratkaisee

Kaksikäyttöpotentiaalin tunnistaminen kannattaa tehdä varhain.

Jos yritys on jo tilannut tuotantolaitteen, palkannut henkilöt ja käynnistänyt kehitystyön, julkisen rahoituksen mahdollisuudet voivat olla olennaisesti rajallisemmat.

Sen sijaan juuri ennen uuden T&K-vaiheen tai investoinnin käynnistymistä yrityksellä on mahdollisuus tarkastella kokonaisuutta kunnolla:

• Mihin markkinaan olemme menossa?

• Minkä capability-tarpeen ratkaisemme?

• Mitä meidän täytyy rakentaa seuraavaksi?

• Millä aikataululla?

• Ja mikä rahoitusinstrumentti sopii tähän kokonaisuuteen?

Tässä järjestyksessä rahoitus tukee strategiaa.

Toisinpäin strategia alkaa helposti palvella rahoitushakemusta.

Usein ensimmäinen havainto on tärkeämpi kuin ensimmäinen hakemus

Growflow on ollut noin 12 vuoden ajan mukana rakentamassa yritysten investointi-, kehittämis-, kansainvälistymis- ja T&K-hankkeita.

Kaksikäyttöhankkeissa tämä työ on viime aikoina saanut uuden ulottuvuuden.

Kun yrityksen liiketoimintaosaamiseen yhdistetään ymmärrys defence- ja kriisinhallintaympäristöjen toimintalogiikasta, yrityksen nykyisestä tekemisestä voi löytyä mahdollisuuksia, joita ei normaalissa rahoituskeskustelussa huomata.

Olemme nähneet tätä niin teknologiayritysten, teollisten yritysten kuin palveluliiketoimintojenkin kanssa.

Joskus kaksikäyttöpotentiaali löytyy uudesta tuotteesta.

Joskus nykyisestä teknologiasta.

Ja yllättävän usein se löytyy investoinnista tai kehityshankkeesta, jonka yritys oli jo muutenkin käynnistämässä.

Tämä on ehkä tärkein syy tarkastella asiaa nyt.

Eurooppaan syntyy nopeasti uusia rahoitusinstrumentteja, puolustuksen tuotantokapasiteettia kasvatetaan ja siviiliteknologioita etsitään aktiivisesti ratkaisemaan turvallisuuden ja puolustuksen uusia tarpeita.

Mutta mikään rahoitusinstrumentti ei tee teknologiasta kaksikäyttöistä.

Se pitää ensin tunnistaa yrityksen omasta tekemisestä.

Hyvin suunnitellussa hankkeessa rahoitus tulee vasta sen jälkeen.