Klikkiotsikosta rahoitushakemukseen. Mutta missä välissä syntyi se hanke?
240 miljoonaa euroa Ukrainan jälleenrakentamiseen.
70 prosentin avustuksia kansainvälistymiseen.
Uusia rahoitusmahdollisuuksia puolustus- ja kaksoiskäyttöteknologioihin… jne jne
Isoja rahoitusotsikoita riittää nyt luettavaksi. Ja hyvä niin.
Viime aikoina on keskusteltu paljon myös siitä, kenelle valtionavustuksia pitäisi myöntää, kuinka paljon ja millaisin perustein. Pörssiyhtiöiden tuet, yritysten kasvun vauhdittaminen ja julkisen rahan vaikuttavuus herättävät ymmärrettävästi mielipiteitä.
Mutta avustuskeskustelussa on toinenkin puoli. Sellainen, joka saattaa vähän suututtaa, punastuttaa tai ainakin naurattaa.
Mitä tapahtuu, kun yrityksen kasvustrategia alkaa tukiprosentista?
Ensin huomataan avustus. Sitten mietitään, millaisen hankkeen siihen voisi sovittaa. Lopuksi rakennetaan liiketoiminnalliset perustelut hakemuksen ympärille.
Kun järjestyksen pitäisi olla päinvastainen.
Otsikko voi olla totta. Mutta ymmärsimmekö, mitä oikeastaan rahoitetaan?
Otetaan tuore esimerkki.
Finnvera ja Euroopan komissio allekirjoittivat 27.10.2026 SISU-takaussopimuksen, joka mahdollistaa jopa 240 miljoonan euron rahoituksen Ukrainan jälleenrakentamiseen.
Merkittävä uutinen, kyllä. Rahoituksen avulla voidaan vauhdittaa suomalaisyritysten osallistumista esimerkiksi energia-, infrastruktuuri-, logistiikka- sekä puolustus- ja kaksoiskäyttöalan hankkeisiin.
Mutta kyse ei ole 240 miljoonan euron avustuspotista.
Euroopan komissio antaa 75 prosentin takauksen Finnveran Ukrainan-vientiin kohdistuville rahoituksille. Järjestelyä voidaan hyödyntää esimerkiksi ostajaluottotakuissa, investointitakuissa ja suorissa luotoissa.
Entä Finnpartnershipin Ukraina-rahoitus, jossa pk-yritys voi saada 70 prosentin avustuksen hyväksytyistä hankekustannuksista?
Se on kokonaan toisenlainen instrumentti.
Eikä sekään ole uusi mahdollisuus. Ukrainaan kohdistuvaa liikekumppanuustukea vahvistettiin jo vuoden 2023 alussa. Syyskuuhun 2026 mennessä Finnpartnership oli myöntänyt lähes 14 miljoonaa euroa yli 80 Ukraina-hankkeelle.
Ai nytkö sitä saa? JOO saa. Ja on saanut jo hyvän aikaa.
Samaan aikaan EU ja Suomessa suunnataan entistä enemmän rahoitusta puolustus- ja kaksoiskäyttöteknologioihin. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi vuoden 2026 ReArm-rahoituksessa, jolla tuetaan pk-yritysten kehittämis- ja investointihankkeita.
Rahoitusmahdollisuudet ovat todellisia. Samoin niiden taustalla olevat markkinoiden ja turvallisuusympäristön muutokset.
Mutta nämä instrumentit palvelevat hyvin erilaisia tarkoituksia.
Toisella voidaan jakaa kansainvälistymisen alkuvaiheen riskiä. Toisella kehittää uutta teknologiaa tai tuotantokapasiteettia. Kolmannella mahdollistaa kansainvälisen kaupan rahoitus tai investointi.
Sama yritys voi tarvita näitä kaikkia. Mutta tuskin samaan asiaan, samalla tavalla ja samanaikaisesti.
Rahoitusta liiketoiminnan perässä. Vai liiketoimintaa rahoituksen perässä?
Tässä on mielestäni koko keskustelun pihvi.
Kun Ukrainan jälleenrakentamiseen kohdistuu merkittävää rahoitusta, yritykset kiinnostuvat Ukrainasta. Kun puolustusteollisuuteen avautuu uusia ohjelmia, alkaa löytyä kaksoiskäyttöteknologioita.
Ja niitä voikin löytyä. Paljonkin.
Oon aikaisemmissa blogeissa jutellut sitä, kuinka tavallisen suomalaisyrityksen teknologia tai investointisuunnitelma saattaa sisältää aivan aidon mahdollisuuden puolustus- tai turvallisuusmarkkinoilla.
Mutta mahdollisuutta ei synnytä se, että hankesuunnitelmaan lisätään muutama defence-termi.
Eikä Ukraina-strategia synny siitä, että Ukraina-rahoitusta on tarjolla.
Rahoittaja ei rahoita yrityksen innostusta tukiprosenttiin! Rahoittajaa kiinnostaa, mitä yritys aikoo oikeasti tehdä, millä edellytyksillä ja miksi hanketta kannattaa tukea.
Toki rahoitus voi myös synnyttää aivan uusia hankkeita. Niinhän sen monissa tapauksissa pitääkin. Julkisen rahoituksen tarkoitus on esimerkiksi kannustaa yrityksiä ottamaan kehittämisriskejä, joita ne eivät muuten ottaisi.
Mutta silloin pitää syntyä myös aito hanke. Ei pelkkä hakemus.
Yrityksen ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia etukäteen. Hyvä kehittämishanke voi nimenomaan selvittää, onko uusi liiketoiminta mahdollista.
Sen sijaan yrityksen pitää tietää, mitä se on selvittämässä ja miksi.
Hyvä hakemus ei pelasta huonoa hanketta
Rahoitushakemuksen voi kirjoittaa teknisesti erinomaisesti. Se voi sisältää oikeat termit, hienot tavoitteet ja vakuuttavan näköisen projektisuunnitelman.
Mutta entä jos yrityksellä ei ole riittävää osaamista, omaa rahoitusta tai todellisia edellytyksiä toteuttaa hanketta?
Finnpartnership nosti syyskuussa 2026 esiin, että Ukraina-hankkeiden hylkäyksissä ovat korostuneet muun muassa yritysten riittämättömät taloudelliset resurssit, heikko taloustilanne ja puutteellinen toimialaosaaminen.
Erityisen kiinnostava havainto oli, että osa hankkeista oli liian riippuvaisia ulkopuolisten konsulttien työstä (tai sähläämisestä!)
Tässä on hyvä muistutus myös meille kaikille rahoitusasiantuntijoille.
Asiantuntija voi auttaa yritystä tunnistamaan mahdollisuuksia, suunnittelemaan hankkeen, arvioimaan riskejä ja rakentamaan rahoituskokonaisuuden.
Mutta hän ei voi korvata yrityksen omaa liiketoimintaosaamista tai sitoutumista.
Toinen helposti unohtuva kysymys liittyy rahaan.
Esimerkiksi Finnpartnershipin avustus maksetaan lähtökohtaisesti jälkikäteen toteutuneiden ja hyväksyttyjen kustannusten perusteella.
70 prosentin tuki kuulostaa hyvältä. Mutta millä rahalla hanke tehdään ennen kuin avustus saadaan?
Entä riittävätkö yrityksen resurssit samalla normaalin liiketoiminnan pyörittämiseen?
Nämä ovat asioita, jotka kannattaa selvittää ennen hakemuksen lähettämistä. Mieluiten jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.
Ja sitten on vielä rahoittajien erilaiset tavoitteet.
Finnpartnershipin liikekumppanuustuki on osa Suomen kehitysyhteistyötä. Kaupallisen liiketoiminnan lisäksi pitää ymmärtää hankkeen kehitysvaikutukset kohdemaassa.
Puolustus- ja kaksoiskäyttörahoituksessa taas korostuvat esimerkiksi todelliset käyttötarpeet, teknologiset valmiudet ja toimituskyky.
Rahoittajan tavoitteita ei siis vain kirjoiteta hakemukseen. Ne pitää ymmärtää jo hanketta suunniteltaessa.
Isot otsikot tuovat myös lisää hakijoita
Rahoitusuutisoinnilla on vielä yksi käytännön seuraus.
Kun uusista tukimahdollisuuksista kerrotaan näkyvästi, yhä useampi yritys lähtee selvittämään niitä. Se on hyvä asia.
Mutta samalla hakemusmäärät voivat kasvaa, kilpailu kiristyä ja käsittelyajat venyä.
Vaikka rahoitusprosesseja pyritään jatkuvasti sujuvoittamaan, hakijoiden määrän kasvu voi haastaa tavoitellut käsittelyajat.
Siksi ajoitus on tärkeä.
Nopeasti liikkeelle. Mutta ei nopeasti kyhättyä hanketta.
Heikosti valmisteltu hakemus ei muutu hyväksi sillä, että se ehditään lähettää ensimmäisten joukossa.
Eikä rahoituksen saatavuus yksin tee hankkeesta taloudellisesti järkevää.
Ensin liiketoiminta. Sitten hanke. Sitten rahoitus.
Yritysjohdon näkökulmasta kiinnostavimmat kysymykset eivät lopulta ole, kuinka monta prosenttia avustusta on tarjolla tai mikä rahoitusohjelma avautuu seuraavaksi.
Paljon olennaisempaa on ymmärtää, mihin yritys on menossa.
Mitä liiketoimintaa haluamme rakentaa? Millaisia kehittämistarpeita ja investointeja se edellyttää? Missä järjestyksessä ne pitäisi toteuttaa? Mitä pystymme rahoittamaan itse, missä tarvitaan ulkopuolista rahoitusta ja millaista riskiä kannattaa jakaa julkisen rahoituksen avulla?
Tässä on myös keskeinen ero yksittäisen rahoitushakemuksen ja suunnitelmallisen rahoitusstrategian välillä.
Hyvin rakennettu rahoituspolku sovittaa yrityksen kehittämishankkeet ja niiden rahoituksen yhteen. Se huomioi paitsi tukimahdollisuudet myös hankkeiden ajoituksen, keskinäiset riippuvuudet, taloudelliset edellytykset ja yrityksen muun liiketoiminnan.
Kaikkea saatavilla olevaa rahoitusta ei edes kannata hakea!
Joskus paras neuvo yritykselle voi olla, ettei juuri tähän rahoitushakuun kannata lähteä.
Ja joskus kannattaa kehittää hanketta vielä hieman pidemmälle, ennen kuin yhtäkään hakemusta avataan.
Ukrainan jälleenrakentaminen ja puolustus- sekä kaksoiskäyttömarkkinoiden kasvu tarjoavat suomalaisyrityksille merkittäviä mahdollisuuksia. Niihin kannattaa suhtautua vakavasti ja toimia ajoissa.
Mutta rahoitus on hyvän hankkeen mahdollistaja. Ei sen liiketoiminnallinen peruste.
Julkisen rahoituksen mahdollisuuksia kannattaa seurata tarkasti. Niitä kannattaa myös hyödyntää määrätietoisesti.
Kunhan seuraava iso rahoitusotsikko ei ehdi kirjoittaa yrityksen kasvustrategiaa sen puolesta.
Rami Saarniaho - Growflow Business
Lähteet ja taustatiedot
Finnvera 27.10.2026 – SISU-takaussopimus, 240 miljoonan euron rahoitusmahdollisuus
Finnpartnership 10.9.2026 – Suomalaisyritysten tukena Ukrainassa hyökkäyssodan alusta lähtien
Ulkoministeriö 1.2.2023 – Lisätukea liiketoimintaan Ukrainassa
Growflow – Milloin tavallisesta investoinnista tai T&K-hankkeesta tulee uskottava kaksikäyttöhanke?
